Päiväkirjani: Nyt koskee kovasti kuten lähes tulkoon aina oikeaan vammakäteen. Sormet ovat mennyttä, jokaisessa niissä on tuntopuutosta sekä kyynärvarren ja ranteenvälisellä alueella on osittaisia tuntopuutoksia. Pistely ja velttous lisääntyvät kädessäni ja kyynerpään pistäminen ei helpotu. Olka roikkuu jumpasta huolimatta ja lavan alue on yhtä kipeä kuin vamman jälkeen. Lääkärin pitää kuunnella potilasta vastaanotolla. Kuunteleminen on ihmisten välisissä vuorovaikutus tilanteissa tärkein taito. Kukahan vapaaehtoinen tulisi viikko- ja joulusiivoukset tekemään? Armopalojakaan, eli luvattua kymmentä fysikaalistahoito kertaa, en pysty käyttämään kun varat ei föörää lääkärinpalkkioon saati maksulliseen kuntoutukseen. Tämmöinen hyvinvointi yhteiskunta meillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti