Keskiviikko 26.7.2017

Päiväkirjani: 

Samaa rataa eteenpäin. Kivun kanssa. Vamman kanssa. Näin unta, että suuri jäälohkare jossa oli pieniä neulasia putosi oikean käteni päälle. Kun heräsin kättäni pisteli ja se oli jäykkä sekä kylmä. Eli samaa rataa aina eteenpäin. Oikeaa koukkukättäni jäykistää, pakottaa, pistelee ja puuduttaa. Välillä tuntuu, että kaikki on turhaa kuntoutus, kivunhoito, lääkehoito ym. ainoastaan kunnioituksesta ahkeraa kättäni kohtaan ehkä vielä jaksan hoitaa ja  kuntouttaa? 

Turhaa. Se on hyvä sana. Kun päivästä toiseen on sama vamma, sama kipu ja sama kuntoutus eikä mikään muutu niin turhalta se tuntuu. Ei auta liikunta, ei auta kipulääke, eikä auta mikään muukaan. Toivottavasti ne lievittää ja jollakin tavoin käden toimintakykyyn vaikuttaisi edistävästi. 

Raskaimpiin kotitöihinkin kaipaisin apua. Ne alkavat painaa. Ihan samalla tavalla kuten ne taakat, joita ihmiset ovat laittaneet päälleni.

Tiistai 25.7.2017

Päiväkirjani:

Olen ollut valveilla jo kotvasen ja neljästi herännyt siitä kun rupesin nukkumaan. Pirusti pistelee ja pakottaa kättä. Mikähän siinä on pielessä, että viitsiikin heittäytyä niin hankalaksi. Parempi on nousta vuoteesta kokonaan pois ja verrytellä kättä ravistelemalla ja puristelemalla kuin olla makuuasennossa pisteltävänä. Selänlihaksillekin tekee hyvää ylösnousu. Lopetin noin viikko sitten käden venyttelyn, enhän voi saada luuta oikeastua koukusta ennalleen.

Olen opetellut erilaisia nukkuma asentoja kokeilujen kautta. Eipä niitä juuri muita ole kuin selällään tyynyillä tuettuna ja mahallaan voin hetkisen olla. Illalla kävelin puhki ja poikkioloa pois Kuopion kauniissa maisemissa. Eihän niitä oloja kokonaan poiskaan saa - mutta aina voi yrittää.  Äsken tuossa ajattelin, että lähden kävelemään öisiä katuja ja kuuntelemaan yön hiljaisia ääniä. Tulinkin sitten toisiin ajatuksiin, kun olisi pitänyt pukea ja riisua. Ne sattuvat.

Aamu  on tullut ja mennyt, päivä alkamassa. Sataa. Robotti-imuri surrasi akun tyhjäksi ja nyt on lataamossa. Saa sitten jatkaa kun akku on täynnänsä. Yöllä katsoin vielä ohjelman Kylmäverisesti sinun ja siinä samalla tein kipurentoutustani. Kivussa ei saa unta, se kipu on vahvempi pitämään hereillä kuin vaikka kuinka paljon nukuttaisi. Täysin väärä asento kädelle aiheuttaa jäytävää jomotusta pistelyä ja puutumista. On osattava kunnioittaa kättä ja laittaa se oikeaan asentoon, onhan se oikea käsi.

On ihmisiä, jotka nukkuvat huonosti ilman minkäänlaista syytä. Ei vaan nukuta. Onkohan se luontainen ominaisuus? Tunnen muutaman. Yksi ihminen sanoi nukkuvansa vain kolme tuntia yössä ja toinen unilääkkeiden avulla. Itse nukkuisin luonnollista unta, jos vain kivulta saisin. Lepokipu on yöunta häiritsevää. Nyt piipahdan kahville. Ja rupean kyselemään erään kirjeen perään, että mikä tarkoitus sillä oli? Pitää kysyä, kun kysyvä ei tieltä eksy.

Mietin mitä vielä vosin tehdä, että kipuhermosolujen ärtyvyys heikkenisi ja kipua jarruttavien järjestelmän toiminta lisääntyisi. Olen toivonut omassa mielessäni, että olisin mielikuvaharjoittein ja rentotusmenetelmin niihin voinut vaikuttaa. Toivon sitä edelleen. Mitä muuta teen kun rentoutan, no saunon, talvella käyn avannossa, hieron kättäni, ravistelen ja puristelen sitä, nautin B-12 vitamiinia ja rodosvalmisteita. Sekä koetan tehdä mahdollisimman paljon kaikkea mitä pystyy. Sitten on burana ja panadol sekä voltaren geeli. Olisihan se ihanaa kun kipu livittyisi niin paljon, että elämänlaatu paranisi ja toimintakyky lisääntyisi.

Maanantai 24.7.2017

Päiväkirjasein:

Maanantai-aamu. 24.7.2017. Klo 8.22. Tuntuu kuin olisin aivan poikki. Puhki. Astmakin näyttätyi taas illalla ja vetelin Buventolia. Nyt taas tuntuu siltä ettei näin voi jatkua. Kun sain unenpäästä kiinni hyvin Benadryl + kipulääkittynä ja kipurentoutusta tekien herään siihen, että käteni on jäänyt alleni tai sitten se on vääränlaisessa asennossa ja kivuttaa. Kun nousen vuoteesta se on tehtävä aina vasempaan käteeni tukeutuen, on muistettava,  kun nojaan  vahingossa oikeaan käteeni niin voi lettu sitä kivun määrää mikä siihen hivuttaa. Tuo ainainen oikean käteni pistely v.....aa.

Oikea kätinen. Sitä olen kiireestä kantapäähän. Ei tuo vasen osaa sitä ja siten kuin oikea osasi ennen. Nyt mulla on kaksi kömpelöä kättä. Vasen käsi, joka on terve mutta luonnostaan ei dominoiva ja oikea vammautunut ja kivulias ja se haluaa dominoida. Luonnollista aivotoimintaa ja hermoratojen toimintaa on hankala ja hidas muuttaa. Vaikka kuinka hokisin:" ... ja ihoni nosiseptiiviset reseptorit rentoutuvat ja rauhoittuvat..." "Sinulla on korkea kipukynnys" se minulle kerrottiin toisen lapseni syntymisen yhteydessä.

Ehkäpä kivun- ja vammanhoito on lapsenkengissä siksi etteivät ne pulmat ole hänellä, jolle potilas niistä kertoo. Mutta jos hekin kokisivat saman ja siten kuin mm. kipuvammapotilas ne pulmat kokee hoito, avun ja tuen saanti voisi ollakin erilaista? Olen tässä kokenut vaikka mitä, yhtenä esimerkkinä tuo eläkkeeni??? eikä hoitotyönsuunnitelmiakaan ole laadittu yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Lain potilaan kohtelusta ja oikeuksista nojaten sitä toivoo oikeudenmukaista kohtelua.  Ei tämä helppoa ole.

* kiireestä kantapäähän = päälaelta kantapäähän.

Sunnuntai 23.7.2017

Päiväkirjani: 

Illalla pääsin hyvin nukkumaan, mutta tähän mennessä olen herännyt jo neljä kertaa käden kipuun. Puristaa, pistelee ja puuduttaa. Pitää nyt vähän aikaa verrytellä kättä ja "kaatua" sänkyyn uudestaan burana mahalaukussa. Aika lohduttomalta tämä elo välillä näyttäytyy. Itkettääkin. No, on tässä kivunhoidossani ja kuntoutuksessani yritystä ollut. Kipua olen hoitanut niin itkun kuin naurun kera ja kuntoutan kättäni lähes aina valveilla ollessani. Vastuu on välittämistä ja välittämisessä on vastuuta.

Päivällä on rippijuhlat pitää jaksaa.

Pilveillyt on pitkään.

Lauantai 22.7.2017

Päiväkirjani:

Nukuin huonosti kivun takia, valvoin siis suurimman osan yöstä. Katselin telkkaria ja tein kivunhoitoharjoitustani. Kun pääsen rentoutusharjoituksen alkuun se sujuu sitten automaattisesti samalla kaavalla. Tosin ei aina. Otin myös särkylääkettä.

Kävin äsken saunomassa ja kun iho kuivuu hetkisen sivelen kipupaikkoihin Voltaren geeliä. Sen jälkeen jumppaan. Vaikka kipukokemukset kuuluvat elämään, ei pitkäaikainen kipu ja toimintakyvyn vajavuus ole miellyttävää. Ei kipu jalosta, kasvata tai vahvista. Ei sitä tule vahvemmaksi. Kun hyvinvointi kärsii on elämänlaatukin huonoa.  Elämä kroonisen kivun kanssa on hyvin erilaista, kuin että kipu nopsaan tulisi ja menisi.

Perjantai 21.7.2017

Päiväkirjani:

On yö. Klo 3.28. Olen kolmesti herännyt kipuun. Herätessäni vähän ennen kolmea vetäisin vammakäden toisella kädelläni vatsan päälle kun se oli vetelä ja samalla jäykkä enkä saanut sitä muuten nostettua.

Kivusta pitää puhua ja niistä haitoista mitä se aiheuttaa. Se ei olekaan niin että: "ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki," Kun kivusta puhuu avoimesti on siitä hyötyä kipua tutkiville henkilöille, lääkäreille, hoitohenkilökunnalle ja kipupotilaille. Se myös selkeyttää kivusta kärsivän ajatuksia, ja kun kivun jakaa niin on tunne ettei ole yksin. Vaikka onkin, kuten minä olen kipujeni ja vammani  kanssa yksin. 

Kivunhoitotyötä pitää kehittää edelleen traumakivunhoidossa.

Ongelmanani ei ole pelkkä kipu vaan käden jäykkyys, liikeratojen vajavuus, virheasento kädessäni, sen heikkous, viimeksi puristusvoima 4 kg:a, puutuminen, olan roikkuminen sekä se, että  käteni on painava ja se vetää voimakkaasti minua oikealle kallelleen. Nukun erittäin huonosti. Suurin menetys on ollut työ ja monien käsillä tehtävien töiden tekeminen. Arkisia askareita en kaikkia voikaan enää tehdä koska kaikki ei suju.

Kipupotilaan pitää kuunnella omaa kipuaan. Kipupotilasta pitää kuunnella. Kipua pitää arvioida. Kipua pitää lievittää. Kipua pitää hoitaa. Kipuun pitää suhtautua vakavasti. Kipu on ja kun se on, on kaltoinkohtelu ja sen vähättely väärin. Kivun oikea aikainen hoito tuo parhaan lopputuloksen. Akuuttikipu ei pääse kroonistumaan. Sen takia kivun syy pitää selvittää asianmukaisesti ja huolella ja hoitaa se pois oikeaan aikaan. Pitkittyessään kipu kroonistuu sitten sitä on hankalampi hoitaa. Särkylääkkeet eivät aina ole oikea tapa hoitaa kipua.

Oikean käteni kivuliaisuuden ja vammautumiseni syy on trauman jälkitila. Kohtasin keväällä ihmisen joka oli nähnyt liukastumiseni. Hän kertoi näin:"Pahannäköisesti lensit kuin olisit ollut ilmassa, kovalla vauhdilla paiskauduit sitten maahan oikealla kädellä ottaen vastaan ja huusit, tavarat vain lensivät vasemmasta kädestäsi." Semmoinen se oli liukastumiseni, huutoa en muista koska menetin tajuntani kovan kivun takia. Siinä oikean käden päällä olin kun tulin tajuihini. Onnekseni auttajia kuitenkin tuli avukseni kun huusin apua. Mieshenkilö ja vartija.

Torstai 20.7.2017

Päiväkirjani:

Käteni huutaa hoosiannaa. Klo 1.13 ja olen noin tunnin valvonut, koska vammakädessäni on nyt todella kova lepokipu. Kipumittarilla mitattuna 8,5. Tämä on todella ahdistavaa ja välillä pelottaakin. Nyt en saa kohdistettua ajatuksiani muualle, näitä öitä on ollut paljon jossa herään kovaan kipuun. En uskaltanut ottaa kuin yhden Buranan, mutta otan toisen nyt ja vielä Panadolia lisäksi.  Olen joskus ajatellut pyytää antipyreettisten kipulääkkeiden rinnalle myös narkoottisen kipulääkkeen. Mutta eivät taida minulle ne sopia kun on astma ja niissä on sivuvaikutuksena mm. hengityksen lamaantuminen. Antipyreettinen kipulääke nyt suuhun, hammastapurren...hammastapurren kuten muissakin elämäni tilanteissa. Mutta reipas en ole, enkä aio sietää ihan kaikkea. Jotakin on tehtävä.

Onneksi viime yö (18.-19 pv:n välinen yö) oli hyvä. Olisikohan kaiken kaikkiaan  ollut viisi hyvää yötä tämän 9.1.2015 tapaturman jälkeen. Haluaisitko sinä tämän vaivan ja vamman?

Aamu ja nyt on aika vaikeaa. Pakottaa ja pakkaa. Vihloo ja viiltää. Pistelee ja puristaa. Vetää ja viilentää...

Keskiviikko 19.7.2017

Päiväkirjaseni:

On aamu. Nukuin hyvin viime yönä. Olen siitä kiitollinen. Jokainen yö, jonka olen saanut tänä 2, 5  vuoden aikana nukkua hyvin, on kiitoksen aihe. Käsi vaan on kylmä, jäykkä, hervoton ja pistelevä koukkukäsi. Painon tunnettakin on. Illalla saunoin. Sauna on hyvä hoitomuoto myös kädelleni. Siellä voisin käydä ilta illan perään, mutta kun sähkö on kallista, vesi ja ihovoiteet maksaa ei voi saunoa ihan mielin määrin. 

Olen käden kivun takia tehnyt kaiken sen, minkä katson auttavan käteni hoidossa. Ulkoilen, en juo kahvia kotona klo 16:n jälkeen, syön iltaisin hiilihydraattipitoista ruokaa sekä banaania tryptofaanin takia. Tosin illalla jäi syömättä kun tein pinaattiohukkaita, painotan särkylääkkeet iltapuoleen...eilenkin otin kaksi buranaa aika lähekkäin ja aamulla niistin verta nenäliinaan. Mutta yöunta oli antanut paremmin.

Olin koko yön nukkunut selällään tyynyjen välissä kun on painaumia vieläkin selässä. No, nepä painuu sittten ajallaan pois pystyssä ollessani. 

Raskasta on vammautuneen käden kanssa. Olisi edes töissä annettu olla! Eikä minua lohduta yhtään se, että jollakin toisella on samantapainen vamma. Tuntuu vain pahemmalle kun tietää, mitä se on heilläkin kivun ja siitä aiheutuvien vaikeuksien ja haittojen kanssa. Empatia ja sympatia toimii yliempaattisella vähän liiankin hyvin.

Siivous harmittaa, kun en itse pysty sitä enkä mitään raskasta tekemään. Ja, nyt se piti perua. Voihan peruna.

Päivä kääntyy iltaa kohti. Pikkusen on ollut hienomotoriikka kädessäni hukassa, en meinannut saada aktiiviranneketta lataukseen. Jotakin tapahtuu kädelleni, koska oireet lisääntyy. Mutta mitä? Kohta buranaa suuhun ja eikun jumppamaan. Vaik ei fiilistä olis ollenkaan.

Pitää illalla taas rauhoitella rentoutuksen avulla aivoja, selkäydintä, aivorunkoa, thalamusta ettei kipu pääsisi aivokuorelle asti. Vaikka onhan se siellä jo sillä klassisella kipuradalla. Niin, ja minä planeetalla nimeltään Tellus eli Maa.

Juuri niin se kipu on epämiellyttävä aistimus ja tunneperäinen kokemus.

Tiistai 18.7.2017

Päiväkirjani olen joskus kirjoittanut myös runon kivusta kun olen mietiskellyt sitä. Tässä yksi.

Onko yhtä sanaa, jolla kipuani kuvaisin
kun se riitelee,
viiltelee,
vihmoo,
vaivaa,
kiristelee,
ja pistelee.
Teinpä niin tai näin
mikään ei auta
Kipua kun en voi paeta, en unhoittaa
se on siinä
niinpä sitä piti oppia kunnioitamaan
lempeästi opetella sille puhumaan
hellästi hoitamaan
halaten ja silitellen
kuunnellen, kohdaten
"jaksaa, jaksaa," vaikka en aina jaksaisikaan
kun molemmat olemme toisillemme lojaaleja
niin paremmin me tulemme juttuun
- kipu ja minä
koska se on nyt osa minua
ja se on minussa.

Tiistai 18.7.2017

Päiväkirjani. Sanon apua, taas ihan hirveän kivulias yö. Nukkumista parisen tuntia. Näitä on ollut ja joskus mietin: "Mitä sitten kun en enää jaksa?" Tulee totaali blokki.

Postinjakaja piipahti klo 3.35. Hän liikkui hiljaa. Sanoin kädelleni hiljaa, lempeästi ja leppoisasti kuin lauantaisauna: "kipu rakas älä aina rakasta minua rajusti, vaan polttele käden luitani lempeästi, leppeästi särje ja kivistä, kiltisti vihlo ja pistä." 

Aamu on kuitenkin tullut ja nyt sitten aamukahville. Sen jälkeen kipua hoitamaan.

Monet tavallisetkin elimistön oireet, kuten yskiminen, aivastaminen, nenän niistäminen ja nikottelu lisäävät kipua. Astmakohtausta ihan pelkään. Kun se on jo itsessään hankala sekä elimistöä rasittava sairaus niin tämän vaivan kanssa se on vieläkin hankalampi ja vieläkin rasittavampi. Näissä tuiki tavallisissa oireissa tulee tehdyksi äkkiliikkeitä, joita ei voi etukäteen ennakoida. Tuossa taannoin aivastin ja kipu repäisi olkapäätäni sekä lapaa. No, kun seuraava aivastus tuli pyrin varomaan, mutta silloin se repäisi vieläkin enemmän olkanilinjaa. Tulin kädestäni kipeämmäksi. Tässä vammassa ja kivussa ei tiedä mitä tai minkä tekee oikein ja minkä väärin. Aina pakottaa. Haluaisitko sinä itsellesi tämän vaivan?

Kipukukkia!

Sinne sitten illalla köllähdän. Tyynyillä kättä tukien.

maanantai 17.7.2017

Päiväkirjani

Kävin asioilla pyörällä. Se oli aluksi vaikeaa, kun en saanut vammakädellä ohjaustangosta kunnolla kiinni, mutta opin ajamaan yhdellä kädellä.  Sattui niin ikävästi, että kun pyörä oli telineessä sokkarilla asioinnin ajan  siitä oli mennyt takakumi tyhjäksi. 

Työnsin pyörän ensin Haapaniemen ABC:lle, jossa pyysin apua eräältä ihmiseltä, että hän laittaisi ilmaa pyöräkumiin. Hän laittoi ja kertoi venttiilin olevan rikki. Ilma ei pysynyt. Työnsin pyöräni sitten kotiini. Jollakin tavalla käsi rasittui enemmän siitä, nyt se on kylmä kuin kalkkarokäärme ja puristava tunne ympäröi sitä. Pidän olkatukea ja särkylääke on otettu. Käsi ei tykännyt pyörän työntämisestä ja kyllä sen huomasin työntäessäni pyörää. No- tälle ei voi mitään. Tämä jatkuva kipu ei ole kuitenkaan hyväksi ihmiselle. Kärsimys ei jalosta, vaan se tekee aivan päinvastaista. Jalostamatonta pahaa mieltä.

On käännytty iltaan, jumppasin ja nautin särkylääkkeet. Joskus ne aiheuttavat pahoinvointia kuten nytkin, oksettaa. Myös silmieniluomet ovat reilusti turvoksissa. Toisinaan särkylääkkeistä ei aiheudu minkäänlaisia tuntemuksia tai haittaa. Puristava tunne on hävinnyt nyt kipu on kuumottavaa mutta käsi on kylmä. Sirkuttelu sekä puutuminen ovat käteni jokapäiväisiä vieraita.

Nukun sen minkä nukun tyynyjen ympäröimänä, niillä tuen itseni nukkumaan selkä-asentoon  siten, että tyynyt tukevat olkaani ja koko kättäni.  Kun käsi on epämääräisessä asennossa sitä ei voi suoristaa vaan se pitää pitää 90 asteen kulmassa.

En kykene enää sairaanhoitajan työhön, vaikka tekisin sitä mielelläni. Siivotakin pitäisi, villakoirat lentelee. Siivous piti perua taloudellisista syistä. On tämä tilanne, mutta odotan oikeudenmukaisia päätöksiä tapaturmaeläkkeestä ja kulukorvausta vakuutusyhtiöltä. Tapaturman takia tässä tilanteessa olen.

Maanantai 17.7.2017

Rakas päiväkirja. Yö meni kivun kanssa, eipä ollut helppoa. Heräsin puolenyön puhteilla, kun olin kääntynyt käteni päälle ja se oli riemastunut siitä sirkuttelemaan tuhansin kivun pisaroin. Heräämisen jälkeen tein kaikkeni käteni avuksi mitä pystyin, otin särkylääkettä, hieroin, ravistelin... uni meni siihen. Kipuun! 

Rupesin katsomaan telkkaria ja samalla tein kivunhoitorentoutusharjoitusta. Kun suljin telkkarin jatkoin kipurentoutusta ja olin nukahtanut noin kolmen kieppeillä. Seuraava herääminen oli viideltä, sama juttu -itsepintainen kipu - mutta nyt en tehnyt mitään vaan aloin antaa itselleni käskyä "rentoudu ja anna kivun tulla uloshengityksen kautta ulos..." Jossakin vaiheessa olin nukahtanut, ja nukkunut vielä pienen unipätkän. Sitten nousin kuin herännäinen seitsemän pintaan. 

Nyt on aamurukous rukoiltu ja -kahvit juotu. Eipä muuta kuin kipuilevan, jäykän, liikeradoiltaan vajaan, koukkukäden kanssa tähän päivään. Tänään on arki joten on tehtääväkin....

Meillä kaikilla on vain yksi ainoa elämä.

Sunnuntai 16.7.2017

Päiväkirjani. 

Pistelee. Oikeaa kättäni vihottelee nyt kuten joka ikinen päivä ad 1/15! Kipu on tänään vihaista, siis kättäni pistelee vihaksi ja jäykistää. Lapaani repii. Olkapäässä on muljahtelua ja painontunnetta.

Eihän tämä mukavaa ole ja täytyy rehellisesti sanoa, hatuttaa. Vihaksi pistelee. Minulla ei ollut nyt muuta konstia, kuin ottaa kipulääkettä runsaan veden kera. Tänään olin ulkona lähes neljä tuntia ja nyt peukalossakin on puutumisen tunnetta elikkä nyt oikean käden kolme sormea + peukalo ovat puuduksissa. Koko kämmen on sormineen kylmä. Vasen käsi on lämmin käsi. Luukipu olka-ja kyynärluussa on ilkeää. En uskalla ajatella huomista päivää, minun on ollut opittava elämään hetki kerrallaan. Toivon kyllä, että kipu helpottaisi. Kipu ei ole toivottu vieras, joten kai sitä vielä toivoo, että se menisi pois. Pääsisi siitä.

Sunnuntaita pidän lepopäivänä. Mitään töitä en tee. Ainoa minkä tein oli oma ruoka. Tänään lepää käsikin. Aamulla jumppasin olkapäätä ja tein pieniä voimaharjoituksia. Sittenpä tein sen pitkän kävelylenkin. Illan kipulääkkeet yötä vasten otan tuolla klo 19 paikkeilla. Tyynyjen lomaan rupean nukkumaan kun väsymyksen tunne painaa silmäluomiani. On huojentavaa kun on kesä ja oli lämpöinen päivä, niinpä riitti t-paita. Ei tarvinnut pukemisesta aiheutuvia kipuja kovin kestää.

Voimaksi matkalle.

Päiväkirja

Kirjoitan kivusta päiväkirjaa ja se alkaa nyt. Kirjoitan sen miltä tuntuu.

Liukastuin 9.1.2015 ja oikea käteni vammautui. Siinä on jatkuva kipu ja huomattava haitta.

Kerron minkälaista kipu on ja missä se tuntuu. Miten se haittaa jokapäiväistä elämää ja miten hoidan kipua. Mitä se on aiheuttanut minulle.

"Yö meni taas kivun kanssa, mutta aamuun on tultu. Käsi oli aamulla täysin kylmä, pistelevä ja puutunut, sitä piti ravistella, puristella, hieroa ja heilutella ennenkuin se hiukan tokeni. Muutenhan käteni on aina sen tuntuinen kuin olisin kyynärpään lyönyt oven pieleen hervoton ja pistelevä. Olkapääni roikkuu, sitä repii, vihloo ja siitä on pystyssä ollessani jatkuva haitta. 

Kädessäni on krooninen neuropaattinen kipu. Panadol Forte 1 g ja Burana 800 mg eivät auta siihen, se kipu on ja pysyy vaikka särkylääkkeet ottaisinkin kolme kertaa päivässä. Käsi on myös jäänyt koukkuun, liikeradat ovat suppeat - vajaat, kyynär- sekä olkaluuta pakottaa ja polttaa, kolme sormeani sekä puolet kämmenestäni ovat lähes tunnottomia ja oikea käteni  on kauttaaltaan jäykkä joten se hankaloittaa monia toimintoja. Käteni aiheuttaa haittaa päivittäisissä toiminnoissa, joten kaikki tehtävät hoidan kivun kanssa ja etupäässä vasemmalla kädellä. Oikea käsi on avustava käsi.

Olen kehittänyt kivuhoitorentotusmenetelmän, jonka teen ja jota käytän särkylääkkeiden ja kipugeelien kanssa useita kertoja vuorokaudessa. Siitä on jonkin verran apua. Kivun hoitoon käytän myös kylmä- ja lämpöhoitoja, B-12 vitamiinia, magnesiumöljyä, sekä kivun hoitoon tarkoitettuja rodosvalmisteita. Yöuni on hankaloitunut vamman ja kipujen vuoksi.

Kivun kanssa eläminen ei ole helppoa. Vaan toistepäin. Kivun kanssa eläminen on hyvin haasteellista, hankalaa, vaikeaa ja pulmallista. Käteni kipua lisäävät myös merkittävästi muun muassa äkkiliikkeet, vaatteiden riisuminen, käteen nojaaminen, sen nostaminen, tärinä, käden päälle kääntyminen tai muut hankalat asennot..." 

Rakas päiväkirja tähän päätän nyt ja aloitan päivittäisen kuntotuksen käteeni.