Päiväkirjani on mukavaa kun kipublogiani luetaan ja lainataan kipukokemussanoja ja -lauseita esim. "synnytyskipukaan ei ollut niin kovaa kuin liukastumisen aiheuttama...." tai se Villen ehdottama "kiroilu". No se siitä. Viime yönä kun valvoin oikean vammakäden kivun kanssa, joka oli lähes sietämätöntä, niin ajattelin murheellisesti. Siihen nähden kuitenkin sinnikäästi etsin kädelleni hyvää asentoa, käyttämättömistä tyynyistä viileyttä ja tein kivunhoitosuggestiota. Postinjakajan käynnin talossamme kuulin aamuyöstä ja silloin ajattelin, että olen lähes koko yön valvonut. Varhaisesta aamuyöstä olin sitten nukahtanut kun olin? vihdoin löytänyt mukavan asennon oikealle kädelleni ja pistely, puutuminen, polttelu ja pakkaaminen ehkä? hieman helpotti. Nyt oikea vammkäsi tuntuu jäykältä, pistelevältä, kyynärpäätä polttaa ja pistelee ja sormet ovat puutuneet sekä koko käsi on myös kylmä ja sitä lapaa repii. Onhan se niin ettei hermovauriokivun alkuperäisiin syihin enää voida vaikuttaa, kun tapaturman alku hoito oli mitä oli - laadultaan huonoa ja liian nopea otteista. Vähän samaa kuin se etten saanut olla työssä!!! ja voisi kysyä ex-"ystävältäni" mikä se syy oli etten saanut olla töissä? No jospa ne eläkkeet korjataan oikeudenmukaisiksi sekä haittakorvaukset. Iso haitta on kun en kykene töihin. Työlläni saamalla palkaallani pärjäisin jos käteni olisi hoidettu! Tai vaihdetaan päätöstentekijöiden kanssa osia. Kyllä täällä siivota pitää ja rahat on löydyttävä siivouksiin ja muihin vamman aiheuttamiin kuluihin jostakin kassasta. Vai tarkoittaako yhteiskunta sitä, että väisty kokonaan! Vastausta pyydetään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti