Päiväkirjani:
Kipeä on taas tänä yönä oikea vammakoukkukäteni. Sanon nyt, että voihan itku. On tämä yösärky ikävää. Hieron pistelevää, polttelevaa, hervotonta oikeaa kättäni ja puristelen sitä. Kevyt puristelu auttaa hieman pistelyyn. Eilen otin kolme buranaa, koska toivoin voivani ennaltaehkäistä yösärkyä. No nyt on vatsan polttelua ja oksettaa. Hieman närästääkin. Siihen vaivaan on kylläkin hyvä lääke.
Eilen kohtasin yllättäen liukastumiseni silminnäkijän. Hän itse tuli luokseni ja kysyi empaattisesti "kuinka sinä voit ja jaksat, onko sinua autettu?" Rupateltiin hetkinen voinnista, jaksamisesta, ja tästä auttamiskulttuurista. Hän katsoi myös kättäni ja totesi:"ihan kuin se olisi vääntynyt väärinpäin, on niin oudossa asennossa." Niinhän se on. Oudossa asennossa.
Otan närästyslääkkeen ja sen jälkeen särkylääkettä. Ja, katson mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti