Päiväkirjani:
Antaisin oikean käteni kivun jo mielelläni vahvemmalle ihmiselle. Ihan helposti. Heräsin kipuun ja tosi pahaan tunteeseen kädessäni, käsi oli kylmä, pistelevä ja veltto. On se vieläkin. Pahalta tuntuu tuo kipu. Hieron kättäni kirjoittamisen lomassa, puristelen nyrkkiin, hieron, ravistelen ja yrittän verryttellä sitä.
Eilen ilalla taas vihloi imakasti - mutta onnekseni ei kauan ajallesti mitattuna. Lyhyessäkin vihlonnassa on kestämistä. On ilkeää. Otan kohta kipulääkkeen ja runsaasti vettä. Surullista tämä on. Kärsimystä. Jos olisin etukäteen yhdeksäs tammikuuta 2015 tiennyt, että liukastuisin, en olisi lähtenyt kauppa ja apteekki asioille. Vaan ei sitä etukäteen tiedä mitä hetkessä voi tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti