Päiväkirjani:
Varhainen lauantai aamu. Heräsin kahden jälkeen kipuun enkä ole sen jälkeen nukkunut. Jäytää, jäykistää, pistelee ja puuduttaa, onnekseni ei vihlo. Se on ikävä kipu kun vihlasee kainalon alta ja vihlonta kulkee käteni sisäsyrjää olkavarresta alaspäin aina värttinävaltimoon saakka ja se vihlaisu haarautuu vielä hyvin ikävästi. Muutaman kerran kun vihlaisee käteni on ihan veltto.
Nyt on hyvin väsynyt olotila. Uuvuttaa. Itkettää. Kun väsyy liikaa sillon mielikin on surullinen. Kohta puoliin kokeilen vuoteeseen menoa ja tuen kättäni tyynyillä parhaaseen asentoon. Selkänahkaakin on turvattava siten ettei sinne tule painaumia jatkuvasta selällään nukkumisesta. Olen monesti ihmetellyt sitä, miten sitä on vain jaksanut nämä kaksi vuotta seitsemän kuukautta, koska helppoa tämä aika ei ole ollut. On jatkuvaa kipua, kärsimystä ja arjen asioissa sekä päivittäisissä toiminnoissa joskus liikaakin haastetta ja hankaluuksia kun käteni on lähes toimintakyvytön. Kun tekee jotain oikealla kädellä se muljahtaa ihan kuin irti olkapäästä ja valahtaa veltoksi. Hankaluuksia tulee siitäkin kun käteni on hyvin painava ja se vetää ryhtiäni oikealle puolelle kallelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti