perjantai 4. elokuuta 2017

Lauantai 5.8.2017

Päiväkirjaseni:
Vieraat ovat käväisseet ja menneet pois - omiin asuinsijoihinsa. Mutta kipu kun on tullut 9.1.2015 ei se ole mennyt pois. Se on jäänyt kai pysyväksi vieraakseni, ottanut asuinsijakseen oikean käteni ja lapani. Paljon on tapahtunut 9.1. 2015 jälkeen parantumistakin. Kauttaaltaan koko oikean käden ja kainalon alusen peittäneet mustelmat ovat hävinneet sekä alkuturvotus kädestäni on laskenut. Kyynärluun murtuma on operoitu. Leikkaushaavasta on jäljellä noin seitsemän senttimetriä pitkä hieman kuroutunut arpi. Jälkeen ovat jääneet huonosti toimiva koukkukäsi ja kivun erimuodot;  muun muassa jäykkyys, jatkuva pistely, puristaminen, pakkaaminen, polttelu, kylmääminen, puutuminen, painon tunne, olkalinjan roikkuminen, lavan repiminen ja kivun kanssa huonosti nukutut yöt. Kipulääkkeet polttelevat vatsaa, aiheuttavat kutinaa, petekkioita, ummetusta ja pahoinvointia.

Kipuun olen kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja mitä käytettävissä on ja tunnollisesti kuntoutan kättäni. Koko arki menee vammautuneen käteni ehdoilla, koska sen toimintakyky on heikentynyt huomattavasti. Kädellä ei tee enää päivittäisiätoimintoja samaan tapaan kuin ennen ja  eikä siinä näyttäydy etenemistä parempaan päin. Vaikka tekisi mitä. Olen ostanut erilaisia apuvälineitä kotiini, jotta selviytyisin päivistä toisiin ja saanutkin pieniä apuvälineitä avukseni. Niistä on toki apua. Mutta nyt omat rahani eivät enää riitä käteni hoitoon. Ensiviikolla ostan kaksi tuntia siivousta niinpä se raha on muusta pois mm. astman ja verenpaineen hoitokuluista, joita pitäisi ehdottomasti hoidattaa. Lääkäri totesi jokin aika takaperin, että vuosittaiset tarkastukset olisivat niistäkin paikallaan. 

Hoidan itseäni hyvin. Pidän huolta puhtaudestani, liikunnastani, ravitsemuksestani ja rentoutumiskeinoin levostani. En tupakoi ja olen raitis. Sairauksiani hoidan niin hyvin kuin sairaanhoitajan ammattitaidolla vaan pystyn. Yhtäjaksoinen yöuni olisi kyllä tarpeen. Mutta kipu herättää useita kertoja yössä. Joskus sinnikkäästi rentoutan kehoani ja häädän mielikuvin kipuani pois, joskus taas nousen ylös ja toljotan. Kuten nytkin...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti