Päiväkirjani.
Pistelee. Oikeaa kättäni vihottelee nyt kuten joka ikinen päivä ad 1/15! Kipu on tänään vihaista, siis kättäni pistelee vihaksi ja jäykistää. Lapaani repii. Olkapäässä on muljahtelua ja painontunnetta.
Eihän tämä mukavaa ole ja täytyy rehellisesti sanoa, hatuttaa. Vihaksi pistelee. Minulla ei ollut nyt muuta konstia, kuin ottaa kipulääkettä runsaan veden kera. Tänään olin ulkona lähes neljä tuntia ja nyt peukalossakin on puutumisen tunnetta elikkä nyt oikean käden kolme sormea + peukalo ovat puuduksissa. Koko kämmen on sormineen kylmä. Vasen käsi on lämmin käsi. Luukipu olka-ja kyynärluussa on ilkeää. En uskalla ajatella huomista päivää, minun on ollut opittava elämään hetki kerrallaan. Toivon kyllä, että kipu helpottaisi. Kipu ei ole toivottu vieras, joten kai sitä vielä toivoo, että se menisi pois. Pääsisi siitä.
Sunnuntaita pidän lepopäivänä. Mitään töitä en tee. Ainoa minkä tein oli oma ruoka. Tänään lepää käsikin. Aamulla jumppasin olkapäätä ja tein pieniä voimaharjoituksia. Sittenpä tein sen pitkän kävelylenkin. Illan kipulääkkeet yötä vasten otan tuolla klo 19 paikkeilla. Tyynyjen lomaan rupean nukkumaan kun väsymyksen tunne painaa silmäluomiani. On huojentavaa kun on kesä ja oli lämpöinen päivä, niinpä riitti t-paita. Ei tarvinnut pukemisesta aiheutuvia kipuja kovin kestää.
 |
| Voimaksi matkalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti