Päiväkirjasein:
Maanantai-aamu. 24.7.2017. Klo 8.22. Tuntuu kuin olisin aivan poikki. Puhki. Astmakin näyttätyi taas illalla ja vetelin Buventolia. Nyt taas tuntuu siltä ettei näin voi jatkua. Kun sain unenpäästä kiinni hyvin Benadryl + kipulääkittynä ja kipurentoutusta tekien herään siihen, että käteni on jäänyt alleni tai sitten se on vääränlaisessa asennossa ja kivuttaa. Kun nousen vuoteesta se on tehtävä aina vasempaan käteeni tukeutuen, on muistettava, kun nojaan vahingossa oikeaan käteeni niin voi lettu sitä kivun määrää mikä siihen hivuttaa. Tuo ainainen oikean käteni pistely v.....aa.
Oikea kätinen. Sitä olen kiireestä kantapäähän. Ei tuo vasen osaa sitä ja siten kuin oikea osasi ennen. Nyt mulla on kaksi kömpelöä kättä. Vasen käsi, joka on terve mutta luonnostaan ei dominoiva ja oikea vammautunut ja kivulias ja se haluaa dominoida. Luonnollista aivotoimintaa ja hermoratojen toimintaa on hankala ja hidas muuttaa. Vaikka kuinka hokisin:" ... ja ihoni nosiseptiiviset reseptorit rentoutuvat ja rauhoittuvat..." "Sinulla on korkea kipukynnys" se minulle kerrottiin toisen lapseni syntymisen yhteydessä.
Ehkäpä kivun- ja vammanhoito on lapsenkengissä siksi etteivät ne pulmat ole hänellä, jolle potilas niistä kertoo. Mutta jos hekin kokisivat saman ja siten kuin mm. kipuvammapotilas ne pulmat kokee hoito, avun ja tuen saanti voisi ollakin erilaista? Olen tässä kokenut vaikka mitä, yhtenä esimerkkinä tuo eläkkeeni??? eikä hoitotyönsuunnitelmiakaan ole laadittu yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Lain potilaan kohtelusta ja oikeuksista nojaten sitä toivoo oikeudenmukaista kohtelua. Ei tämä helppoa ole.
* kiireestä kantapäähän = päälaelta kantapäähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti