On aamu. Nukuin hyvin viime yönä. Olen siitä kiitollinen. Jokainen yö, jonka olen saanut tänä 2, 5 vuoden aikana nukkua hyvin, on kiitoksen aihe. Käsi vaan on kylmä, jäykkä, hervoton ja pistelevä koukkukäsi. Painon tunnettakin on. Illalla saunoin. Sauna on hyvä hoitomuoto myös kädelleni. Siellä voisin käydä ilta illan perään, mutta kun sähkö on kallista, vesi ja ihovoiteet maksaa ei voi saunoa ihan mielin määrin.
Olen käden kivun takia tehnyt kaiken sen, minkä katson auttavan käteni hoidossa. Ulkoilen, en juo kahvia kotona klo 16:n jälkeen, syön iltaisin hiilihydraattipitoista ruokaa sekä banaania tryptofaanin takia. Tosin illalla jäi syömättä kun tein pinaattiohukkaita, painotan särkylääkkeet iltapuoleen...eilenkin otin kaksi buranaa aika lähekkäin ja aamulla niistin verta nenäliinaan. Mutta yöunta oli antanut paremmin.
Olin koko yön nukkunut selällään tyynyjen välissä kun on painaumia vieläkin selässä. No, nepä painuu sittten ajallaan pois pystyssä ollessani.
Raskasta on vammautuneen käden kanssa. Olisi edes töissä annettu olla! Eikä minua lohduta yhtään se, että jollakin toisella on samantapainen vamma. Tuntuu vain pahemmalle kun tietää, mitä se on heilläkin kivun ja siitä aiheutuvien vaikeuksien ja haittojen kanssa. Empatia ja sympatia toimii yliempaattisella vähän liiankin hyvin.
Siivous harmittaa, kun en itse pysty sitä enkä mitään raskasta tekemään. Ja, nyt se piti perua. Voihan peruna.
Päivä kääntyy iltaa kohti. Pikkusen on ollut hienomotoriikka kädessäni hukassa, en meinannut saada aktiiviranneketta lataukseen. Jotakin tapahtuu kädelleni, koska oireet lisääntyy. Mutta mitä? Kohta buranaa suuhun ja eikun jumppamaan. Vaik ei fiilistä olis ollenkaan.
Pitää illalla taas rauhoitella rentoutuksen avulla aivoja, selkäydintä, aivorunkoa, thalamusta ettei kipu pääsisi aivokuorelle asti. Vaikka onhan se siellä jo sillä klassisella kipuradalla. Niin, ja minä planeetalla nimeltään Tellus eli Maa.
Juuri niin se kipu on epämiellyttävä aistimus ja tunneperäinen kokemus.
Päivä kääntyy iltaa kohti. Pikkusen on ollut hienomotoriikka kädessäni hukassa, en meinannut saada aktiiviranneketta lataukseen. Jotakin tapahtuu kädelleni, koska oireet lisääntyy. Mutta mitä? Kohta buranaa suuhun ja eikun jumppamaan. Vaik ei fiilistä olis ollenkaan.
Pitää illalla taas rauhoitella rentoutuksen avulla aivoja, selkäydintä, aivorunkoa, thalamusta ettei kipu pääsisi aivokuorelle asti. Vaikka onhan se siellä jo sillä klassisella kipuradalla. Niin, ja minä planeetalla nimeltään Tellus eli Maa.
Juuri niin se kipu on epämiellyttävä aistimus ja tunneperäinen kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti