Päiväkirjani olen joskus kirjoittanut myös runon kivusta kun olen mietiskellyt sitä. Tässä yksi.
Onko yhtä sanaa, jolla kipuani kuvaisin
kun se riitelee,
viiltelee,
vihmoo,
vaivaa,
kiristelee,
ja pistelee.
Teinpä niin tai näin
mikään ei auta
Kipua kun en voi paeta, en unhoittaa
se on siinä
niinpä sitä piti oppia kunnioitamaan
lempeästi opetella sille puhumaan
hellästi hoitamaan
halaten ja silitellen
kuunnellen, kohdaten
"jaksaa, jaksaa," vaikka en aina jaksaisikaan
kun molemmat olemme toisillemme lojaaleja
niin paremmin me tulemme juttuun
- kipu ja minä
koska se on nyt osa minua
ja se on minussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti